Hannes Veivo

Abraham Johannes (Hannes) Veivo (28. lokakuuta 1907 Oulu – 21. elokuuta 1974 Leningrad, Neuvostoliitto) oli suomalainen näyttelijä ja laulaja. Hän oli yksi eniten käytetyistä suomalaisen elokuvan sivuosien näyttelijöistä. Veivon näyttelijänura alkoi 1920-luvun puolivälissä ja vuosikymmenen vaihteessa hän kuului Oulun Työväen Näyttämön kantaviin voimiin. Veivo näytteli myös useissa muissa teattereissa, etenkin Koiton Näyttämöllä ja sen seuraajaksi perustetussa Helsingin kaupunginteatterissa. Vuonna 1932 hän levytti Columbia-levymerkille Berliinissä kymmenkunta iskelmää, joista tunnetuimmat ovat humppafoksi Orpo ja haikea siirtolaisvalssi Vieraalla maalla. Jatkosodan aikana Veivo palveli viihdytysjoukoissa. Ensimmäisen elokuvaroolinsa Veivo teki vuonna 1934 ja esiintyi myöhemmin sivurooleissa yli sadassa elokuvassa. Suurimmat roolit olivat kadonneen Simo Hurtta -elokuvan Juho Nevalainen, Lumikki ja 7 jätkää -elokuvan Unelias, Lentävän kalakukon Kello-Kalle sekä Muhoksen Mimmin Hitsari-Heikki. Veivo muistetaan myös usean Pekka Puupää -elokuvan sivuosista. Veivon viimeinen rooli oli Risto Jarvan elokuvassa Yhden miehen sota, joka sai ensi-iltansa vain vuotta ennen Veivon kuolemaa. Peter von Bagh on luonnehtinut Veivoa näyttelijäksi, jolla on tutut ja rauhoittavat, sukulaisenomaiset kasvonpiirteet, muttei yhtään muistettavaa roolisuoritusta. Hannes Veivo oli näyttelijä Raili Veivon isä.