Bo Carpelan

Bo Gustaf Bertelsson Carpelan (25. lokakuuta 1926 Helsinki – 11. helmikuuta 2011 Espoo) oli suomenruotsalainen kirjailija. Bo Carpelan kirjoitti ylioppilaaksi vuonna 1944 ja valmistui Helsingin yliopistosta filosofian kandidaatiksi vuonna 1948, filosofian lisensiaatiksi vuonna 1956 ja filosofian tohtoriksi vuonna 1960. Hänen väitöskirjansa käsitteli Gunnar Björlingin runoutta. Kirjailijauransa Carpelan aloitti vuonna 1946 runoteoksella Som en dunkel värme. Seuraavien parinkymmenen vuoden aikana Carpelan julkaisi useita runoteoksia sekä lastenkirjoja. Hän oli Hufvudstadsbladetin kirjallisuusarvostelija vuosina 1949–1964 ja Helsingin kaupunginkirjaston apulaiskirjastonjohtaja vuosina 1964–1980. Ensimmäinen romaani, Rösterna i den sena timmen (suom. Myöhäiset äänet), ilmestyi vuonna 1971. Taiteilijaprofessorina Carpelan toimi vuosina 1980–1993. Carpelan myös käänsi ruotsiksi suomalaisten nykykirjailijoiden, muiden muassa Paavo Haavikon, Helena Anhavan ja Antti Hyryn tuotantoa. Carpelan sai lukuisia palkintoja, kuten valtion kirjallisuuspalkinnon neljä kertaa ja Pohjoismaiden neuvoston kirjallisuuspalkinnon vuonna 1977. Carpelanille myönnettiin Finlandia-palkinto kahdesti, vuonna 1993 teoksesta Urwind (suom. Alkutuuli) ja vuonna 2005 teoksesta Berg (suom. Kesän varjot). Hän on ensimmäinen, joka on saanut Finlandia-palkinnon kaksi kertaa. Bo Carpelan asui Espoossa ja harrasti kirjallisuuden lisäksi muun muassa musiikkia ja kuvataidetta. Hän kuului vapaaherralliseen Carpelan-sukuun. Carpelanin veli oli toimittaja Lars Erik Carpelan.